Posted by Tänä kesänä tomaattikausi oli kaikkea muuta kuin helppo. Jo alkukesästä sain maistaa sitä, kuinka armoton luonto ja sää voivat olla. Edelliseen vuoteen verrattuna lämpeneminen otti pienen ikuisuuden ja lämmöt lähti ensimmäistä kertaa nousemaan vasta heinäkuun puolella. Kukinta ja sato viivästyivät.
Vaimon iloksi kaikki pöytämme olivat täyttä tomaatteja pitkään – ja on edelleen. Täytyy näiden sisäkypsytykseen kehittää jokin parempi paikka. Tomaatit olisi vain hyvä olla ilmavasti ettei homeet tai vastaavat lähde kasvamaan mikäli jokin tomaateista on vioittunut.
Rutto vei herkimmät jo alkuvaiheessa
Perunarutto iski aikaisin lämpöihin nähden ja rajusti. Se on avomaan viljelijän painajainen, sillä ulkona taimet ovat täysin säiden armoilla. Heti kun lämpö ja kosteus osuivat samaan aikaan, rutto sai otteen. Lehdistö alkoi mustua, varret romahtivat ja monet lajikkeet kuolivat ennen kuin ehtivät antaa ensimmäistäkään kunnolla kypsynyttä tomaattia.
Se oli lannistava näky: terveistä taimista ei jäänyt jäljelle juuri muuta kuin ruskeita jäänteitä. Tämä pakotti keräämään suuren osan sadosta sisään kypsymään. Tänä vuonna en ollut tarpeeksi ajoissa ja osa oli jo sen verran saanut rutosta tartuntaa että menivät huonoksi sisällä. Onneksi myös positiivisia kokemuksia tuli eteen ja 1/3 herkistä lajeista kypsyi sisällä.
Rantatarhayökkönen löysi tiensä tomatteihin
Kun ensimmäisestä iskusta selvittiin, odotti uusi vitsaus. Rantatarhayökkönen ilmaantui ja alkoi syödä tomaatteja häkellyttävällä vauhdilla. Nämä iskivät tietenkin niihin muutamaan kestävään lajikkeeseen ja verottivat käyttökelpoista satoa. Pyrin toukkia etsimään kasvustosta, mutta avomaalla se tuntui hieman haastavalta.
Rantatarhayökkösen toukkia kerättynä kasvustosta. Niiden löytäminen kasvuston seasta on liki mahdotonta, mutta ne tippuilee mullalle kevyellä ravistamisella.
Harmaahome viimeisteli tuhon
Loppukesä toi mukanaan lisää ongelmia. Sateet ja viileämmät jaksot loivat täydelliset olosuhteet harmaahomeelle. Vaikka se tarttui vain osaan tomaateista niin yhdessä toukkien kanssa sai hyvää tuhoa aikaan.
Satoa silti kertyi
Kaiken tämän jälkeen voisi luulla, että satoa ei tullut lainkaan. Yllättäen avomaalta kerättiin kuitenkin noin 200–300 kiloa tomaatteja. Luku kuulostaa komealta, mutta sen taustalla oli valtava määrä kasveja. Jokainen terve ja ehjä tomaatti tuntui erityisen arvokkaalta – voitolta vaikeuksien keskellä.
Resibella tuottaa hyvin huononakin vuotena. Tästä olen saanut useita korillisia tomaatteja ja kausi näiden osalta loppuu vasta tänään. Ilman kylmenevät sen verran että näen helpommaksi kerätä loput sisään kypsymään ja kompostoida varret. Resibella tuntuu olevan perunarutolle lähes immuuni.
Tomaatteja on älytön määrä pöydillä kypsymässä. Onneksi moni näistä on Plum Regal lajiketta joka on vastustuskykyinen rutolle. Se selvisi huomattavasti pidempään ja itse tomaatit ei niin helposti tule ruttoisiksi. Tässäkin on harmillisesti raja kuinka paljon ruttopainetta kestää.
Risteytin Resibellaa ja Wildling Panamorous -tomaattia
Kaiken keskellä päätin tehdä myös pienen kokeilun: risteytin Resibella-lajikkeen ja Wildling Panamorous -tomaattia. Resibella tunnetaan hyvästä rutonkestävyydestään ja rehevästä kasvustaan, kun taas Wildling Panamorous edustaa villimpää, monimuotoisempaa genetiikkaa.
Ajatuksena oli yhdistää Resibellan kestävyys ja viljelyvarmuus Wildlingin monimuotoisuuteen ja mahdollisesti erikoisiin geeneihin. Risteytyksen tuloksena voi parhaimmillaan syntyä uusi linja, jossa on sekä taudinkestävyyttä että muita hyviä ominaisuuksia Suomen kesään.
Tulevaisuus näyttää, mitä tästä kokeilusta seuraa. Ensimmäiset sukupolvet voivat olla sekalainen joukko erilaista perimää kantavia taimia: osa voi muistuttaa enemmän Resibellaa, osa taas Wildlingiä. Jännittävintä on nähdä, löytyykö joukosta yksilöitä, joissa yhdistyvät molempien parhaat ominaisuudet.
Katse kohti seuraavaa kesää
Tomaattien kasvattaminen avomaalla on aina riski, mutta se on myös palkitsevaa. Jokainen kypsä hedelmä on muistutus siitä, että vaikeuksien jälkeenkin voi tulla hyvää. Ja ehkä ensi vuosi antaa vihdoin hieman enemmän armoa.
Risteytyskokeilusi kuulostaa kiinnostavalta 👍 Tulee olemaan hauskaa seurata sitä. Mukavaa syksynjatkoa!